Tämä on henkimailman puolelta,

ku Jumala vihki minut siihe

Vapahtajjaan.

Sillo vuonna 1937,

kun se Vapahtaja tul Roomassa

hauvasta pois, se näytti

minulle tänne asti Roomasta,

miten sen hauta ol kallioo

hakattu. Sen hauva oven pielet

ol sammaloitunna. Se ol

niin kauva ollu. Ja kun se siellä

Roomassa tul hauvasta pois, minu

ol teällä niin paha olla, että

minä meinasin painua teällä

moan sissää. Ja kun se tul, niin

se sano minulle, että häne ol

yhtä paha olla siellä kun sinunnii

teällä.

Kun se tul hauvasta

pois, niin minun pit ottoa virskirja

ja kahtoa, mitä siellä

on etuvirsissä: että

rakasta lähimmäistäs niinku

ihteäs. Ja kun se tul, niin se

anto juomalasillise vettä, niinku

omalle miehelle. Ja kun se ol

minusta hyvveä. Minä olin sille

täys mies. Ja ku Jumala

ol aikoja enne vihkinnä siihe

Vapahtajjaan. Se ol tällane,

kun kuvasta näkkyy. Ja ku Jumala

vihki siihe Vapahtajjaan minun syvämmen. Ja ku Jumala

luvetutti ne vihkimärukkoukset.

Ne ol niin korreat, että

minä en oo kuullu.

Enkä oo löytännä mistään kirjosta

niitä rukkouksia.

Ja ei Jumala jättännä

minua.Muistan, kun minulla on

ollu aina vihamiehiä. Ku Jumala

armahtas kaikki.