Syntymaika ja –paikka Savossa Hankasalamen

Kärkkäälänkylässä 22.12.1888

Mite Jumala minullennii

pienenä lapsena on henge antanna tänne

köyhään, kurjaan ja syntiseen mail-maan.

Mite olin jeännä orvoks äijistän.

Ne ku ol pienenä lapsena jättännä kylymälle

tuvan permannolle istumaa

iha alasti. Siinä oon itkennä

niin kauva, että napan tul pitkälle.

Muistan ku olin jo

iso poika, ennenkun se painu paikollee.

Minu isällän ol talo, ku

se otti toise aka. Niin sillon ne

ajo vanhat lapset riikille. Minä

kun muistan sen palaspussin,

minkälainen se ol.

Minä kun tulin

nii isoks, että kelepasin ihmisille,

mänin Kokkolaan. Siellä venäläiset

otti kiinni niin nuoria poikia ja

veivät Venäjälle, jos ei ollu passia.

Ei minullakaa ollu passia.

Minä mänin Kokkolan nimismieheltä

passia anomaa, muuten nuo venäläiset

vie minut. Se sano, ettei hänen passisa

anto auta mittää. Se neuvo minut karkuu.

Minä oon Kokkolasta

sillä tiellä tänäkin päivänä.

Se kaheksantoista sota alako

sillo. Minä pelekäsin sottoa. Se

ol minulle ensimmäinen sotaharjotus,

kun tulin Kokkolasta tänne

jala.

Mutta ku ei ollu isseä eikä äitiä

muuvalla kun taivaassa, kehenkä

olisin luottanna, kun toinen

ja toinen käv toisesa hengen

peälle. Ei minullakaa ollu moata

niinkään paljon, että olisin sopinna

oman moan sissään kuolemaan.

Tässä

minun patsaalla on minulle hauta,

ku Jumala anto sen minulle.